Tän on pakko olla unta.

.. se on tapahtunut.
Viimeinkin kuulin ne sanat, joita olen koko tämän ajan odottanut.

Et varmaankaan tiedä mistä puhun, mutta kurkkaamalla vuoden vanhaan merkintään:

Eilen eräs ihana henkilö sanoi '**, sä näytät hyvältä!'. En tietenkään osannut sillä hetkellä ottaa kohteliaisuutta, vaan kielsin asian. Jonka jälkeen kyseinen henkilö jatkaa kehumista. IHANA. Kiitos. Oikeesti ne sanat merkitsee niin paljon. (Hulluako?)

Joskus kun alotin laihduttamaan niin ajattelin, että laihdutan siihen asti, että k.o. henkilö huomaa minun laihtuneen. (tyhmää , eikö? motivaatiota täytyy kuitenkin jostain löytää). No eilen sitten hän ensin tulee halaamaan innoissaan kun huomaa minut. Ottaa askeleen taakse päin ja katsoo hymyillen suoraan silmiin. Hiljainen hetki. Katse laskee silmistä varpaisiin ja nousee takas ylös, ja kuulen sanat.

Muutama päivää taakse päin näin tämän henkilön ja koska paikalla ei ollut muita, hän sanoi sen. Ehkä hän on miettinyt sitä aikasemminkin.. sillä enhän minä ole laihtunut lähes puoleenvuoteen?? Ei olla juteltu kunnolla aikoihin.

'Oot kasvanu pituutta!'
Kielsin asian. Jalassa oli korkokengät. Mutta niinhän se on, mitä laihempi on, sitä pidemmältä näyttää.

'Sä oot muuten laihtunu. Oot tommonen luikku nykyään. Siis oot laihtunu tosi paljon. Sun täytyy alkaa syömään enemmän. Oikeesti.'

Vaikeroin sanomatta mitään. Olen onnellinen kuullessani nuo sanat. En saa sanaa hetkeen suustani. Onneksi eräs henkilö saapuu paikalle ja keskeyttää keskustelun. Myöhemmin illan aikana sain kuitenkin kuulla lisää!!

'Oot Alisa laihtunu muuten tosi paljon. Luut näkyy ja kädetki on näin ohuet!!' *koskettaa kättäni* 'Sun täytyy alkaa syömään kunnolla!'
Keräsin itseni ja sanoin mahdollisimman uskottavasti 'Mä syön.' Samaan aikaan olin onnellinen, mutta niin surullinen. Kyyneleet meinas puskea silmäkulmasta. Ei hän uskonut vaan jatkoi erittäin vakava ilme kasvoilla..
'Oikeesti Alisa, sun täytyy syödä enemmän! Oot niin luikku. Kato nyt, sun kädestäki näkyy vaan luut ja se on ohuempi ku mun!'
En saanut sanaa suustani. Hän laittoi käden käteni viereen. Pakko se on myöntää, käteni oli ohuempi.. Vaikka oisinki paljon pidempi, niin ei se tarkoita, että käteni täytyisi olla paksumpi. Eihän??

Alotin ehkä laihduttamaan tätä odottaen ja täytyy myöntää, että kerrankin tunnen onnistuneeni jossain. En kuitenkaan ole tyytyväinen kroppaani tämmöisenä ja kesään mennessä ajattelin vielä muutaman kilon pudottaa. En ole kärsinyt hänen vuoksi, vaan oman hyvän olon vuoksi. Nyt kuitenkin aion vielä pääsiäisestä ja tulevasta vapusta nauttia stressaamatta. Niinkuin joulunakin. Sen jälkeen aion kutienkin palata ruutiineihini. Pakko. Sillä haluan olla bikini kunnossa.

Aurinkoa kaikille !