Because the mirror hurts more than starving

Kello on vähän yli yhdeksän aamulla. Koulu alkais tunnin päästä... mutta jätän ainakin ensimmäisen tunnin väliin, en vain jaksa. Yöllä en saanut nukuttua. Heräsin jo viideltä kun mahaan sattui. Taisin syödä illalla liikaa :s yhdeksän aikaan rasvatonta jogurttia ja omenan. Ei, se ei oo ees perjatteessa paljoo. Mut oon tottunu etten syö iltasin mitään. Eilen kuitenkin ahdistuin liikaa, koska kävin lenkillä ja tulin sen jälkeen koneelle. Ystäväni sanoi, että olen kuihtunut kasaan. Oon laihtunu liikaa. MITÄ??

Eikö kukaan voi olla ilonen ku kerranki oon onnistunu laihtumaan. Näin hänet viime lauantaina ja ei hän silloin sanonut mitään. Eilen kuitenkin sanoi, että en näyttänyt enää terveeltä. Mulla on sen verran järkeä (vielä), että menin heti syömään. Ei mun oo todellakaan tarkotus kuihtua sairaan näköisesti, haluan olla kauniisti laiha. En sitten tiedä miten se onnistuu.

Aamulla kävin vaalla ja aamupaino oli 62,4kg. Ja oon siihen itseasiassa ihan tyytyväinen... alunperin tarkoitus olikin laihtua tuohon asti. Mutta nälkä kasvaa syödessä ja haluaisin päästä alle 60kg. Äh en tiedä. Mitä mun pitäisi tehdä?

Tänään oon lähdössä stadiin ja huomenna menen konserttiin. En halua miettiä ollenkaa ruokaa, niinkuin ennen. Haluan vain syödä terveellisesti sopivan verran. En liikaa, mutta sillai että en pyörry. En tiedä onnistunko. :s

Monella ystävälläni on syömishäiriö.. ja sitä kautta varmaa itsekin sairastuin. En kuitenkaan halua syyttää heitä, itse olen itseni tähän kuntoon saanut. Itse mietin koko aika ruokaa. Se on minun ongelmani. Ja haluan myös selviytyä siitä yksin.