Heinäkuun lauantai

Tähän mennessä lämpimin kesä suomessa mun elämäni aikana, mahtavaa!!
Rakastan tuota aurinkoa ja lämpöä, vaikka yöllä hikoilenkin sängyssä ja ähkin kun en saa unta... ei se edes haittaisi jos ei tarvitsisi päiviä istua vielä töissäkin, mutta kestän senkin. Enää kolme viikkoa ja sitten taas kouluun. Loman aikana oon ehtiny käymään ulkomaillakin pyörähtämässä. Voin kertoa, että oon tuntenu itteni jopa eläväksi! Love my friends <3

Mä aion parantua. En aio ahdistua vaikka syömiset ei olisikaan niin 'hyvin' kuin haluaisin. Mä en oikeesti halua enää edes laihtua.. koska kohta oon samanlainen luuranko kun yks työpaikallani. Mulle on huomauteltu kuinka vähän muka syön safkiksella ja tauoillakaan en koske niihin tarjolla oleviin pulliin. En vaan pysty syömään enempää siellä. Tuun jo täyteen siitä kun nään kaikki muut ahmimassa niitä kaksin käsin. mutta mä pelkään, että seuraavaks mä oon puheenaiheena kun en oo paikalla.. Viimesimpänä päivänä siellä on jaaritltu kuinka tämä yksi on vaan 'luut ja räkää välissä'. En halua. en halua. Joten nyt tosissani aion syödä enemmän.

Käyn kuitenkin lähes joka päivä zumbaamassa (3-5 kertaa vkossa) ja arkipäivisin poljen töihin ja takas (n.13km yhteensä), joten miten mä edes oon pärjänny alle 1000kcal päivässä? En todellakaan tiä. Mut nyt se alkaa näkyä... luut törröttää jo vähä ikävästi jaloissa. Haluun mielummin lihaksikkaamat jalat joten tolla liikunnanmäärällä kaiken pitäis muuttua lihakseksi, eikö ? :)

Hyvää kesää kaikki ihanaiset ! <3 oli ihana kuulla , että kaikki ainakaan ei ollut mua unohtanut. Ja anteeksi sekava teksti.. vähän heikko olo tälläkin hetkellä ja mietin jos menisin syömään, oikeesti.

Keskiviikko

Tänään on ollu mahtava päivä! Ei normaali koulupäivää ja erittäin epänormaali suomen sääki... TUO AURINKO JA LÄMPÖ.

Rakastan lämpöä.

Kuitenkin mun kroppa on nykyään aina kylmä. Onko teillä sama?

Tänäänkin oltiin pihalla ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Toiset ottaa pitkähihaisia pois.. mä olen takki päällä ja sormikkaat kädessä . Mulla oli oikeestaan sopiva ja toiset pakahtu kuumuudesta. Loppujen lopuks frendi kysy 'Eiks sulla oo hirveen kuuma ku sulla on noin paljon päällä!' Totesin vaan, että; 'Ei. Mulla on itseasiassa vähän kylmä, kokeile mun sormia...' otin sormikkaat pois ja muut ihmetteli miten mun sormet oli jääkylmät. Ja ihmettelin kyllä itekin. Hate it.

Vaikka kuinka syön, oikeesti oon lisänny syömisiä.. niin tuntuu että olen entistä enemmän jäässä :s en yksinkertaisesti ymmärrä.

Mutta en masistele. Kesä tulee ja tuo aurinko lämmittää edes vähän, jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti! Mahtavaa :)

Huomenna vietetään lomapäivää grillaillen ja minähän en ahdistu. En ahdistu. En ahdistu.

Sunnuntaiahdistus

Hei. Olen turvonnut. Olen porsas. Olen kuvottava. Olen läski.



Vappuna tuli syötyä varmasti enemmän kuin tavallisesti syön edes viikon aikana. Perjantaina SEKÄ lauantaina. Hyii. Olisi pysynyt edes yhdessä päivässä. Päätin, että en aio ahdistua. Söin kaikkea paskaa (patonkia, juustoa, suolakeksejä, viinirypäleitä jne).

Mun mahalaukku on vennynyt aivan valtavasti ja maha pömpöttää, ei hyvä sillä tänään oon menossa shoppailemaan.. noo taidan ostaa sovittamatta farkkulegginsit (farkkuja en pysty). Tarviin kuitenkin uudet housut, koska kaikki farkut on mulle aivan liian isot nykyään (justhan mä ostin ne?? o_O) ne roikkuu päällä, ei enää sillai kivasti vähä löysästi.. vaan liikaa.

Söin koko ajan nuo kaksi päivää, vaikka mulla oli monta kertaa eilenkin maha kipeä ja huono olo siitä ruokamäärästä. Ei niinkään ahdistanut, bloggasin sen ajatuksen päästäni jotenkin ouodosti(?). Mutta kun sisälleni ei oikeesti mahtunut mitään ja silti söin. Tyhmä vai tyhmä?

Päätin, että syön itseni aivan ähkyyn, oikeesti oksennuksen partaalle.. niin sitten ei pitkään aikaan tee edes mieli syödä niin paljon kun mietin sitä kuvottavaa oloa. Tämän viikon otan sitten erittäin tarkasti, en syö ollenkaa ruokia jotka saattaa johtaa suurempiin määriin (ei ihan ahmimiseen, mutta santsaamimseen kuitenkin). Eli kiellettyjä on lisäksi ehdottomasti leipä, viinirypäleet, murot.

Vaalle en aio mennä kun aikaisintaan perjantaina. En suoraan sanoen halua tietää paljon se nousi ahmimisteni johdosta. Haluan vain niistä eroon, ilman, että tiedän tarkkoja summia. Uskon kuitenkin että kalorit pysy alle 5000 yhteensä, joten saan ne pois aika nopeasti vähentämällä syömisiä nyt vain radikaalisti.

Jottei teksti kertoisi vain ruuasta, niin kerron lyhyesti vapustani. Perjantaina näin ystäviä stadissa. Käytiin pyörähtämässä kaivarissakin, mutta se oli järkyttävä teinihelvetti. Enkä suoraan sanoen ymmärrä miksi sinne täytyy mennä ryyppäämään jos on niin kylmä ja huono sääkin? No menin sitten ystävälleni yöksi.

Lauantaina juuri heränneen, turvonneena tankkerina sain kuunnella ystäväni äidiltä kuinka olen kuihtunut ja päläpälä. Anteeksi, mutta en olisi ollenkaan jaksanut kuunnella koska tunsin kuinka mahani oli turvonnut kuin ilmalaiva. Saarnan jälkeen olikin vuorossa ruokailu, jossa hän selkeästi tarkkaili syömisiäni. Ahdistus. Oikeesti kamalin ruokailuhetki pitkään aikaan, mutta selvisin hengissä! Ruokailun jälkeen hengasin vielä jonkin aikaa ystäväni kanssa ja lähdin kotia kohti. Illalla lähdin vielä siskolleni viettämään iltaa (lue: syömään ja juomaan).

Tuli ehkä vähän sekavaa tekstiä, mutta vappu on vappu ja silloin ollaan sekasin, eikö. Heh. Mutta miten teihän vappu meni? Viikon jälkeen kun toivottavasti olen taas lähempänä 59kg yritän sitten lisätä syömisiä normaalimmiksi. :) Wish me luck.

Vappuaatto

Nopea aamupostaus. Aikaa olisi ollut enemmänkin, mutta netti katkesi.. Olisin myös voinut nukkua pidempään, mutta nykyään se ei ole enää helppoa. Kenellkään hyviä neuvoja? Koska olen usein kuitenkin väsynyt, mutta en vain saa unta.

Tänään aamulla paino oli 59,4kg.. eli noussut hieman. Söin eilen kuin porsas..... mutta en masennu. Tänä viikonloppuna aion todellakin pitää hauskaa. Pääsen viettämään laatuaikaa erään ihanan ystävän kanssa, jota en ole vähään aikaan edes nähnyt. Samalla nään myös muita ihanuuksia. Awesome!! Wish me luck, etten ahdistu. Aion onnistua.

LOMA

1 lukija lisää, mahtavuutta !

Olen iloinen. Ihana tunne.

Ei, en ole laihtunut. Olen paisunut (joka ei tietenkään oo niin hyvä juttu), mutta silti oon onnellinen. Kyllä elämä sittenki taitaa olla elämisen arvoista. Iha mahtavia ollu viimeset pari päivää. Ystävien kanssa tullu vietettyä aikaa. En oo niin paljoo ahdistunu ruuasta ja oon syöny suht normaalisti.

Eilen. Apua. Eilen eräs ihana henkilö sanoi '**, sä näytät hyvältä!'. En tietenkään osannut sillä hetkellä ottaa kohteliaisuutta, vaan kielsin asian. Jonka jälkeen kyseinen henkilö jatkaa kehumista. IHANA. Kiitos. Oikeesti ne sanat merkitsee niin paljon. (Hulluako?)

Joskus kun alotin laihduttamaan niin ajattelin, että laihdutan siihen asti, että k.o. henkilö huomaa minun laihtuneen. (tyhmää , eikö? motivaatiota täytyy kuitenkin jostain löytää). No eilen sitten hän ensin tulee halaamaan innoissaan kun huomaa minut. Ottaa askeleen taakse päin ja katsoo hymyillen suoraan silmiin. Hiljainen hetki. Katse laskee silmistä varpaisiin ja nousee takas ylös, ja kuulen sanat.

Se, joka väittää, että laihtuminen ei tee onnelliseksi. Tsädääm, olet väärässä. Ainakin minun kohdallani se on tähän asti pitänyt paikkansa. Tiedän, että kyseinen henkilö tarkoitti tyylini muuttuneen aikuisempaan ja tyylikkäämpään suuntaan. Mutta herranjumala enhän minä ennen olisi kehdannut kulkea vaatteissa, joita rakastan. Eikä ne vaatteet itsessään tee kauniiksi.. vaan itseluottamus. Olen saanut niiiiiiiin huimasti lisää itseluottamusta laihtumisen myötä.

Arkeen palaaminen tietysti ahdistaa, mutta onneksi olen saanut taas viikonlopun aikana lisää motivaatiota. Haluan kuulla seuraavalla kerralla nuo sanat uudestaan ja sitten taas uudestaan. Haluan näyttää vielä paremmalta!

Loppuun vielä thinspo kuva.. täydellistä kroppaa tavoitellessa. Minä aion onnistua, olen varma siitä. Tänään en aio murehtia mistään ja aion vain rentoutua. En lähde salille. En liiku ylimäärästä. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin. Aion nauttia tästä tunteesta täysin rinnoin!

You can't be small if you eat it all

LOMA LOMA LOMA, ihanaa. En tiedä tuleeko selkeetä tekstiä, koska jotenkin outo olo. En tiedä mistä alottaa ja mitä kertoa. Oon koko viikon syöny ku porsas. Mua oksettaa se määrä mitä oon sisääni ahtanu... ja mahassa kyllä näkyy. Kamala turvotus. Eilen oltiin baarissa > liikaa kaloreita juomista. Tänään krappe-ruokaa , eli kebabbia.

Frendi oli meillä pari päivää ja oli kyllä älyttömän hauskaa. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun vierellä on ihminen jonka kanssa voit olla ihan oma ittes ja pitää hauskaa! Vaikka ei hänkään kaikkea ymmärrä. Tuskin moni ymmärtää. En voi sille mtn, että välillä tulee vaan pakonomainen tarve liikkua. En vaan voinu katsoa tv'tä paikallani, en voinu. Oksetti ajatus mun läskeistä. Ahdistus meni ohi kun pääsi liikkeelle.

Pelkään kuollakseni, että lihon. Mutta nyt oon pari päivää vaan relannu ja syöny. En oo kahteen päivään liikkunu kunnolla, joten tänään on pakko raahautua salille. Juoksumatolle juoksemaan edes puoleksi tunniksi ja samalla katsomaan tv'tä. Hyvältä kuulostaa, vai mitä?

Huomenna sitten taas juhlimaan, ah mikä loma. Aion oikeesti ottaa nyt kaiken ilon irti, koska haluun irtautua koulusta ja koeviikosta. Maanantaina palautan taas itsekurin. Pakko. Ja sitten en luovuta ennenkuin 60kg on rikki... vaikka tajusin eilen peiliin katsoessa, että oon kyllä iha kivan näkönen. Mut ei se riitä, haluun olla laihempi.

Viisi lukijaa, toivottavasti jaksatte lueskella sekä kommentoida kun jotain tulee mieleen :)