äh

Edelleen hukassa.
Paino ehkä hitusen noussut.... ahdistaa.
Oon taas takas siinä, että yks ylimääränen porkkanakin saa aikaan mielettömän ahdistuksen. Äh.
Aurinko ja se lämpö takaisin, niin enköhän mäki piristyis ja vois olla miettimästä kaikkea paskaa.

Syyskuu

Joka kerta kun ahdistaa, niin tuntuu, että aika ei kulje eteenpäin. Kuitenkin nyt on jo syyskuun alku? Enää puolivuotta lukiota ja olen vapaa. Tulevaisuus pelottaa, kirjoitukset menevät huonosti, tiedän sen jo nyt. En vain jaksa lukea niihin. Entä mitä kirjoitusten jälkeen? En todellakaan tiedä mitä sitten teen. Haluaisin pois vain tästä maasta.. johonkin lämpimään paikkaan, missä voisin aloittaa alusta ja olla onnellinen. En vain tiedä osaisinko.

En ole käynyt lukemassa teidän rakkaiden blogeja (ja ehkä ihan hyväkin niin, parantumiseni kannalta meinaan), mutta nyt päätin ajankuluksi lueskella. Itken. Miksi toiset joutuu elämään helvetissä? :'( Elämäni tuntuu kamalalta, mutta osalla teistä menee minuakin huonommin. Kunpa osaisin auttaa.. mutta en osaa edes itseäni joten miten osaisin muita!?

Uskoin, että pystyn lopettamaan laihduttamisen heti kun vain haluan. No eihän se niin tietenkään ollut. Ei tilanne pääni sisällä ole oikeasti edennyt mihinkään suuntaan. Olin varma, että olen vahvempi kuin tämä sairas mieli. Mutta ei. Tuskin kukaan on jos näin pitkälle on jo mennyt. Yli puolivuotta ja 20kiloa sitten olin vahvasti erimieltä.

Olen menettänyt useita ystäviä, he eivät kai vaan jaksa minua. Ja ymmärrän kyllä täysin.. suutun ja raivoan nykyään todella pienestä, en ole niin iloinen kuin ennen. Yritän kyllä hallita tunteitani ja pitää ne piilossa. Ei se vain ole niin helppoa kun on sisältä aivan rikki ja väsynyt. En tiedä kauan jaksan enää.

Yksi asia mistä olen päässyt eroon on vaaka. Käyn sillä tosi harvoin, koska se saa mut oikeesti ahdistumaan. Luotan enemmän peiliin, vaikka sieltäkin kuulemma nään itseni väärin. Vaaka kuitenkin kertoo sen raan totuuden, kun peilistä taas voin kuvitella mitä itse haluan.

Koulu alkoi muutama viikko sitten ja ensimmäisten päivän jälkeen olin valmis heittämään hanskat tiskiin. En kuitenkaan tehnyt niin. Olen käynyt siellä päättäväisesti ja yrittänyt oppia jotain uutta. Huonolla menestyksellä tosin.. Mutta ainakin olen ollut paikalla ja aion päästä lukiosta pois ensi keväänä. Ja sen jälkeen pidän varmaan taukoa opiskelusta, se ei vaan oo mun juttu.

Oon saanu kehuja siitä kuinka hyvältä näytän, joten täytyy jaksaa hymyillä. Se on vaikeaa, mutta kyllä mä sen korkeintaan 8 tuntia päivässä jaksan. Miten toiset voi nähdä tän kropan täydellisenä?? En ymmärrä. Tai no joskus, (ehkä kerran kahessa viikossa) on hetki jolloin tunnen itseni sopivaksi ja hyväksyn itseni. Olen jopa ylpeä siitä mitä olen liikunnalla ja itsekurilla saanut aikaan. Näkyviä lihaksia ja luita, tykkään. Mutta, se ei todellakaan ole ollut helppoa. Käyn melkeinpä päivittäin zumbaamassa, tanssitunnilla tai bodybumpissa. Poljen joka arkipäivä pyörällä lähemmäs 20km ja silti en iltaisin käy edes koneella, koska en halua vain istua paikallaan. Sairasta? Kyllä.

Olen yrittänyt päästä näistä ajatuksista eroon ja välillä olenkin voinut vain nauttia ja olla ajattelmatta. Kuitenkin pian ajatukset taas palaa ja tunnen olevani kotona. Tai siis ne on jo niin arkipäivää, että ilman kontrollia olen hukassa.

Palelen. Mutta se on normaalia kun puuttuu rasvakerros. Inhoan sitä kun sormet ja huulet alkaa sinertää kylmyydestä. Samaan aikaan kuitenkin rakastan sitä, että tiedän syöneeni tarpeeksi vähän.

En ole ihan niin negatiivinen, mitä tästä valitustekstistä ehkä saa ymmärtää. Mutta pakko purkaa jonnekin tätä kun en kenelle vaan voi mennä selittämään, ei he ymmärtäisi. Harva ymmärtää miltä musta tuntuu. Onneksi kuitenkin jokaisessa päivässä on myös niitä ilon hetkiä, kuten tanssitunnin jälkeen. Olo on sanoinkuvaamattoman ihana. Olen iloinen ja kaikki on hyvin. Hetken.

En tiedä miten tästä eteenpäin. Päivä kerrallaan ja yritän pitää ystävistäni kiinni. Jaksamisia kaikille ja ei haittaa vaikka kukaan ei tätä edes olisi jaksanut lukea kokonaan.. ainakin voin itse joskus palata ajatuksiini ja katsoa mihin suuntaan ollaan menty.

-Alisa Jasmina

Heinäkuun lauantai

Tähän mennessä lämpimin kesä suomessa mun elämäni aikana, mahtavaa!!
Rakastan tuota aurinkoa ja lämpöä, vaikka yöllä hikoilenkin sängyssä ja ähkin kun en saa unta... ei se edes haittaisi jos ei tarvitsisi päiviä istua vielä töissäkin, mutta kestän senkin. Enää kolme viikkoa ja sitten taas kouluun. Loman aikana oon ehtiny käymään ulkomaillakin pyörähtämässä. Voin kertoa, että oon tuntenu itteni jopa eläväksi! Love my friends <3

Mä aion parantua. En aio ahdistua vaikka syömiset ei olisikaan niin 'hyvin' kuin haluaisin. Mä en oikeesti halua enää edes laihtua.. koska kohta oon samanlainen luuranko kun yks työpaikallani. Mulle on huomauteltu kuinka vähän muka syön safkiksella ja tauoillakaan en koske niihin tarjolla oleviin pulliin. En vaan pysty syömään enempää siellä. Tuun jo täyteen siitä kun nään kaikki muut ahmimassa niitä kaksin käsin. mutta mä pelkään, että seuraavaks mä oon puheenaiheena kun en oo paikalla.. Viimesimpänä päivänä siellä on jaaritltu kuinka tämä yksi on vaan 'luut ja räkää välissä'. En halua. en halua. Joten nyt tosissani aion syödä enemmän.

Käyn kuitenkin lähes joka päivä zumbaamassa (3-5 kertaa vkossa) ja arkipäivisin poljen töihin ja takas (n.13km yhteensä), joten miten mä edes oon pärjänny alle 1000kcal päivässä? En todellakaan tiä. Mut nyt se alkaa näkyä... luut törröttää jo vähä ikävästi jaloissa. Haluun mielummin lihaksikkaamat jalat joten tolla liikunnanmäärällä kaiken pitäis muuttua lihakseksi, eikö ? :)

Hyvää kesää kaikki ihanaiset ! <3 oli ihana kuulla , että kaikki ainakaan ei ollut mua unohtanut. Ja anteeksi sekava teksti.. vähän heikko olo tälläkin hetkellä ja mietin jos menisin syömään, oikeesti.

Kesäloma

hei kaikki!
Ootte jo varmaan unohtanu mut, mutta mä en oo teitä. Oon miettiny mitähän teille kuuluu, mutta oon koittanu pysyä erossa tästä kaikesta ja selvittää omaa päätäni.
En oo kyllä onnistunu, en tiedä mitä haluan.

Välttelen vaakaa, mutta uskon painavani n.56kg. Ei mun pitäny laihuttaa ees tähän asti? No mut en osaa vieläkää lopettaa.

Koko kesän oon ollu töissä ja jatkan siihen asti, että koulu taas alkaa. Liikun aina töiden jälkeen ja oon ihan poikki koko aika. Välillä saatan syödä enemmän , koska muka tajuan etten haluu muutttua luurangoksi ja jos jatkan samalla tavalla niin muutun ennenkuin tajuan, mutta ei. Silloin tulee aina kamala ahdistus niinkuin tälläkin hetkellä. Pakko kai lähteä vaan lenkille vaikka tänään piti olla tän viikon ainoa lepopäivä. :( tyhmä mikä tyhmä.

Keskiviikko

Tänään on ollu mahtava päivä! Ei normaali koulupäivää ja erittäin epänormaali suomen sääki... TUO AURINKO JA LÄMPÖ.

Rakastan lämpöä.

Kuitenkin mun kroppa on nykyään aina kylmä. Onko teillä sama?

Tänäänkin oltiin pihalla ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Toiset ottaa pitkähihaisia pois.. mä olen takki päällä ja sormikkaat kädessä . Mulla oli oikeestaan sopiva ja toiset pakahtu kuumuudesta. Loppujen lopuks frendi kysy 'Eiks sulla oo hirveen kuuma ku sulla on noin paljon päällä!' Totesin vaan, että; 'Ei. Mulla on itseasiassa vähän kylmä, kokeile mun sormia...' otin sormikkaat pois ja muut ihmetteli miten mun sormet oli jääkylmät. Ja ihmettelin kyllä itekin. Hate it.

Vaikka kuinka syön, oikeesti oon lisänny syömisiä.. niin tuntuu että olen entistä enemmän jäässä :s en yksinkertaisesti ymmärrä.

Mutta en masistele. Kesä tulee ja tuo aurinko lämmittää edes vähän, jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti! Mahtavaa :)

Huomenna vietetään lomapäivää grillaillen ja minähän en ahdistu. En ahdistu. En ahdistu.

Monday

Yksi lukija on lähtenyt :( Oonko niin tylsä.
Mutta te kymmenen olette erittäin tärkeitä, oikeesti. Kiitos!

Eilen leikin siskon pojan kanssa.. 'Sun sormet on ihan kylmät'. Niiin ja itseasiassa koko kroppakin. Vaikka kuinka syön niin silti palelen. :s

Mielialat on tänään heitelly ääripäissä. Aamulla teki mieli itkeä, ja raivota. En yksinkertaisesti jaksanut. Koululiikunta kuitenkin piristi, sillä meillä oli afrotanssia. Hauskaa oikeesti :D:D kaikki pomppii niin tyhmän näköisesti ettei voi muuta kuin nauraa.

Koulun jälkeen tulin kotiin ja ei pitänyt tulla edes koneelle. (Anteeksi muuten, että en ole kauheesti ehtinyt kirjoitella ja en ehdi kyllä nyt tulevaisuudessakaan hyvin...) Mun pitäis lukea kirja huomiseksi. Lähes 300 sivua jäljellä, enkä jaksa edes yrittää. Luuseri.

Nyt yritän mennä tekemään muita läksyjä. (Eli okeesti pohdin pääni puhki, että pompinko hullunlailla salkkareiden aikana vai en. Tunnen itseni luuseriksi jos en pompi, mutta haluaisin tästä noidankehästä eroon.... en ole anorektikko ja haluan eroon tuollaisistta pakkotoiminnoista.)

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ! (:

There's a thin line 'tween the dark side and the light side

Ihana kuulla, että teillekin kuuluu hyvää (tai ees ihan ok). Tänään aamulla nukuin pommiin, enkä ehtinyt keittää kahvia. Olin jossain ihme tilassa koko koulupäivän, en oikee heränny missään vaiheessa. Yhteiskuntaopin tunnilla kesken videon silmät vaan painu kiinni. Mutta ei se mtn, koulun jälkeen kävin hoitamassa yhden asian. Oon pari viikkoa ollu paineissa yhdestä aiheesta ja tänään se selvisi paremmin kun oisin osannu kuvitella. Oon älyttömän helpottunut.

Ja siitä lähtien päivä vaan parantunut!! Poljin kotiin ja sain vihdoinkin kahvia. Miten mä oon ennen pärjännyt ees ilman sitä? Viideltä lähin sitte zumbaamaan. En oo moneen päivään pystyny oikeen liikkumaan, koska sunnuntaina onnistuin telomaan jalkani. Oli niin ihana fiilis kun pääs kunnolla irrottelemaan :) ah.

Viikonlopun suunitelmista en vielä tiedä... ainut, että huomenna on luvassa kaksi zumbatuntia (koulussa ja illalla toinen) ja lauantaina mahdollisesti myös yhdelle zumbatunnille. Miten niin oon hulluna siihen lajiin? Yritän tehdä siitä postauksen tässä lähiaikoina, en vaan kauheesti oo ehtiny koneella olemaan. Kauhulla odotan äitienpäivää ja kahvihetkiä :/ Mutta onneks mulla on tää herkkulakko mihin voin aina vedota! Jaksamisia kaikille, kesä tulee ja aurino paistaa <3