Miksi?

Välillä mietin, miksi en vain vois olla mies. Life would be so much easier !!

Mulla on iha järjettömän läski olo. Viimsenä kolmena päivänä on tullu syötyy niin huonosti. Nyt mun on PAKKO elää ainaki kolme seuraavaa päivää kevyemmin, jotta turvotus laskee ja kehtaan mennä perjantaina yhden tanssitunnille........ Ei tän mahan kanssa.

Kuulumisia

Oon pysyny tästä nettimaailmasta poissa, mutta läskiahdistus ei oo jättänyt mua rauhaan.

Luin viimeisen postaukseni äsken ja täytyy myöntää, että kuulostaa sairaalta. Mutta silti tälläkin hetkellä ajatukseni on siinä, että muutama kilo saa lähteä. Ei mulla oo kiire, koska haluun kuitenki edes yrittää nauttia tästä loppukesästä ja muutenki elämästä, mutta ylöspäin paino ei saa mennä. En vaan kestä sitä läskiä oloa. Se on sietämätön. En tajuu miten joku voi saada tyydytystä siitä, että ahtaa ittensä täyteen paskaa. Siitä tulee vaan väsyneeks ja kiukkuseksi.

Oon koko päivän painanu duunia (syöny tietty välillä) ja söin kolme karjalanpiirakkaa iltapalaksi. Siitä on jo yli tunti ja edelleen tuntuu, että maha poksahtaa sekunnilla millä hyvänsä. Pakko käydä vielä pissalla ja mennä makaamaan... tää ei oo pelkästään mitään psyykkistä vaan fyysisesti oikeesti SATTUU.

Appelsiini kommentoi viime postaukseeni... (oot ihana!!!) oot täysin oikeessa tossa kuva jutussa, nyttenki ku paino on noussu vaan pari kiloa liikaa(kesäturvotus) niin katson vanhoja kuviani.. itseasiassa mulla on niissä just se vartalo mitä oon halunnuki. Oikeesti. Mulla oli se! Haluun sen takas ja nyt tiedän, että se ei oo mahdotonta. Yritän tehä sen kuitenki hitaasti ja jättämättä mitään pois ruokavaliostani. Koitan kaikkea kohtuudella ajattelutapaa, sillä jos miettii niin ensimmäiset suupalathan oikeesti on ne kaikkein nautinnollisimmat.

Enkä oo hakenu apua. Ainut mihin aion hakea on ettei menkkoja oo ollu kohta puoleentoista vuoteen... ne vois saaha takasi jos joskus haluun lapsia. Mutta ahdistuksesta en hiiskukaan. En. En. En. Näin oon päättäny koska parempia päiviä on koko aika enemmän. I'm going to survive.

Tän on pakko olla unta.

.. se on tapahtunut.
Viimeinkin kuulin ne sanat, joita olen koko tämän ajan odottanut.

Et varmaankaan tiedä mistä puhun, mutta kurkkaamalla vuoden vanhaan merkintään:

Eilen eräs ihana henkilö sanoi '**, sä näytät hyvältä!'. En tietenkään osannut sillä hetkellä ottaa kohteliaisuutta, vaan kielsin asian. Jonka jälkeen kyseinen henkilö jatkaa kehumista. IHANA. Kiitos. Oikeesti ne sanat merkitsee niin paljon. (Hulluako?)

Joskus kun alotin laihduttamaan niin ajattelin, että laihdutan siihen asti, että k.o. henkilö huomaa minun laihtuneen. (tyhmää , eikö? motivaatiota täytyy kuitenkin jostain löytää). No eilen sitten hän ensin tulee halaamaan innoissaan kun huomaa minut. Ottaa askeleen taakse päin ja katsoo hymyillen suoraan silmiin. Hiljainen hetki. Katse laskee silmistä varpaisiin ja nousee takas ylös, ja kuulen sanat.

Muutama päivää taakse päin näin tämän henkilön ja koska paikalla ei ollut muita, hän sanoi sen. Ehkä hän on miettinyt sitä aikasemminkin.. sillä enhän minä ole laihtunut lähes puoleenvuoteen?? Ei olla juteltu kunnolla aikoihin.

'Oot kasvanu pituutta!'
Kielsin asian. Jalassa oli korkokengät. Mutta niinhän se on, mitä laihempi on, sitä pidemmältä näyttää.

'Sä oot muuten laihtunu. Oot tommonen luikku nykyään. Siis oot laihtunu tosi paljon. Sun täytyy alkaa syömään enemmän. Oikeesti.'

Vaikeroin sanomatta mitään. Olen onnellinen kuullessani nuo sanat. En saa sanaa hetkeen suustani. Onneksi eräs henkilö saapuu paikalle ja keskeyttää keskustelun. Myöhemmin illan aikana sain kuitenkin kuulla lisää!!

'Oot Alisa laihtunu muuten tosi paljon. Luut näkyy ja kädetki on näin ohuet!!' *koskettaa kättäni* 'Sun täytyy alkaa syömään kunnolla!'
Keräsin itseni ja sanoin mahdollisimman uskottavasti 'Mä syön.' Samaan aikaan olin onnellinen, mutta niin surullinen. Kyyneleet meinas puskea silmäkulmasta. Ei hän uskonut vaan jatkoi erittäin vakava ilme kasvoilla..
'Oikeesti Alisa, sun täytyy syödä enemmän! Oot niin luikku. Kato nyt, sun kädestäki näkyy vaan luut ja se on ohuempi ku mun!'
En saanut sanaa suustani. Hän laittoi käden käteni viereen. Pakko se on myöntää, käteni oli ohuempi.. Vaikka oisinki paljon pidempi, niin ei se tarkoita, että käteni täytyisi olla paksumpi. Eihän??

Alotin ehkä laihduttamaan tätä odottaen ja täytyy myöntää, että kerrankin tunnen onnistuneeni jossain. En kuitenkaan ole tyytyväinen kroppaani tämmöisenä ja kesään mennessä ajattelin vielä muutaman kilon pudottaa. En ole kärsinyt hänen vuoksi, vaan oman hyvän olon vuoksi. Nyt kuitenkin aion vielä pääsiäisestä ja tulevasta vapusta nauttia stressaamatta. Niinkuin joulunakin. Sen jälkeen aion kutienkin palata ruutiineihini. Pakko. Sillä haluan olla bikini kunnossa.

Aurinkoa kaikille !

Black swan

Kuinka moni on nähny tän uutuusleffan?? Mitä ootte tykänny?



Ite tulin just kattomasta sitä ja täytyy myöntää, että oli erittäin ahdistava ja sai mut ajattelemaan.

Perfektionistiset piirteeni pysyköön nyt tämän voimalla ainakin jonkin aikaa taka-alalla. Kiitos.

Ei mulla muuta.

Maaliskuu

Anteeksi, että petin sanani, enkä ole hakenut apua..

Mutta tiedättekö mitä, muutamat viime päivät oon ollu onnellisempi kuin aikoihin! Huomaa heti miten tuo auringon paiste vaikuttaa mielialaan.. söin jopa suuren jäätelöannoksen shoppailureissulla. Ja mikä tärkeintä, en edes ahdistunut! Nautin siitä niin paljon.. parasta mitä oon pitkään aikaan suuhuni pistäny (ja ehkä tulen pistämään).



Mun paino on joskus alkanut 7, enkä haluu enää ikinä siihen takas. En ikinä. Nyt se alkaa 5 ja on kai siellä puolessa välissä.. mä oon tyytyväinen ja se on kai tärkeintä. Kyllä mulla hetkittäin tääki paino ahdistaa, mutta sitten täytyy taas sitä tervettä puolta herätellä. Oon kuitenki ainaki 173cm pitkä ja urheilullinen. Lihaskin painaa.

Tulevasta kesästä aion kyllä nauttia niin täysin rinnoin (jaa millä rinnoilla....) !

2011

Vuosi on vaihtunut. En ole päivitellyt aikoihin, nyt päätin tulla vähän kertomaan kuulumisia ja lueskelemaan mitä teille kuuluu!

On ollut aikoja kun olen onnistunut pysymään tasapainossa kaiken tämän ahdistuksen kanssa. Joulukin meni ohi, hieman lihoen mutta nopeesti pyhien jälkeen palattiin kuin itsestään pienemmäksi. Painan tällä hetkellä varmaankin 54kiloa.

Olen liikkunut kuin hullu. Päivittäin useita tunteja. Tänään ajattelin pitää vapaan illan.. mutta pitäisi keksiä tekemistä ennenkuin en enää pysy paikoillani. Istuminen tuntuu vaan niin läskiltä. Ehkä katson elokuvan seisten niinkuin viime yönäkin kun en saanut unta??

Mietin aivan liikaa mitä syön. Yritän syödä tarpeeksi ja terveellisesti, mutta se on vaikeaa. Rakastan laittaa ruokaa ja sitä oonkin saanut tehdä. Samalla on tullu itsekin maisteltua kaikkea.. varmaan ihan hyvä juttu välillä herkutellakin. Sekunnista toiseen mielessäni pyörii, että mitä voisin laittaa ruoaksi ja paljonko uskallan syödä. Liikun paljon, jotta olisin sitten ansainnut syödä sen mitä mieli tekee.

Miksi mulla ei oo ystäviä kenen kanssa viettää päivää? Vika on varmasti itsessäni, mutta en tiedä mitä tekisin toisin, ettei aina tarvitsisi olla yksin. Olen yrittänyt vanhoihin ystäviin pitää yhteyttä ja kysyä milloin heillä olisi minullekin aikaa, mutta ei sitä näytä keneltäkään löytyvän.

Olen saanut töitä ja teen niitä muutaman illan viikossa. Tykkään. Saa muutakin ajateltavaa.

On ollut huonompiakin hetkiä, mutta en minä onnellisimmillani ole. Ainut mistä saan iloa on liikunta..... mutta se on käynyt vähän pakkopullaksi. Mitä teille kuuluu??

äh

Edelleen hukassa.
Paino ehkä hitusen noussut.... ahdistaa.
Oon taas takas siinä, että yks ylimääränen porkkanakin saa aikaan mielettömän ahdistuksen. Äh.
Aurinko ja se lämpö takaisin, niin enköhän mäki piristyis ja vois olla miettimästä kaikkea paskaa.

Syyskuu

Joka kerta kun ahdistaa, niin tuntuu, että aika ei kulje eteenpäin. Kuitenkin nyt on jo syyskuun alku? Enää puolivuotta lukiota ja olen vapaa. Tulevaisuus pelottaa, kirjoitukset menevät huonosti, tiedän sen jo nyt. En vain jaksa lukea niihin. Entä mitä kirjoitusten jälkeen? En todellakaan tiedä mitä sitten teen. Haluaisin pois vain tästä maasta.. johonkin lämpimään paikkaan, missä voisin aloittaa alusta ja olla onnellinen. En vain tiedä osaisinko.

En ole käynyt lukemassa teidän rakkaiden blogeja (ja ehkä ihan hyväkin niin, parantumiseni kannalta meinaan), mutta nyt päätin ajankuluksi lueskella. Itken. Miksi toiset joutuu elämään helvetissä? :'( Elämäni tuntuu kamalalta, mutta osalla teistä menee minuakin huonommin. Kunpa osaisin auttaa.. mutta en osaa edes itseäni joten miten osaisin muita!?

Uskoin, että pystyn lopettamaan laihduttamisen heti kun vain haluan. No eihän se niin tietenkään ollut. Ei tilanne pääni sisällä ole oikeasti edennyt mihinkään suuntaan. Olin varma, että olen vahvempi kuin tämä sairas mieli. Mutta ei. Tuskin kukaan on jos näin pitkälle on jo mennyt. Yli puolivuotta ja 20kiloa sitten olin vahvasti erimieltä.

Olen menettänyt useita ystäviä, he eivät kai vaan jaksa minua. Ja ymmärrän kyllä täysin.. suutun ja raivoan nykyään todella pienestä, en ole niin iloinen kuin ennen. Yritän kyllä hallita tunteitani ja pitää ne piilossa. Ei se vain ole niin helppoa kun on sisältä aivan rikki ja väsynyt. En tiedä kauan jaksan enää.

Yksi asia mistä olen päässyt eroon on vaaka. Käyn sillä tosi harvoin, koska se saa mut oikeesti ahdistumaan. Luotan enemmän peiliin, vaikka sieltäkin kuulemma nään itseni väärin. Vaaka kuitenkin kertoo sen raan totuuden, kun peilistä taas voin kuvitella mitä itse haluan.

Koulu alkoi muutama viikko sitten ja ensimmäisten päivän jälkeen olin valmis heittämään hanskat tiskiin. En kuitenkaan tehnyt niin. Olen käynyt siellä päättäväisesti ja yrittänyt oppia jotain uutta. Huonolla menestyksellä tosin.. Mutta ainakin olen ollut paikalla ja aion päästä lukiosta pois ensi keväänä. Ja sen jälkeen pidän varmaan taukoa opiskelusta, se ei vaan oo mun juttu.

Oon saanu kehuja siitä kuinka hyvältä näytän, joten täytyy jaksaa hymyillä. Se on vaikeaa, mutta kyllä mä sen korkeintaan 8 tuntia päivässä jaksan. Miten toiset voi nähdä tän kropan täydellisenä?? En ymmärrä. Tai no joskus, (ehkä kerran kahessa viikossa) on hetki jolloin tunnen itseni sopivaksi ja hyväksyn itseni. Olen jopa ylpeä siitä mitä olen liikunnalla ja itsekurilla saanut aikaan. Näkyviä lihaksia ja luita, tykkään. Mutta, se ei todellakaan ole ollut helppoa. Käyn melkeinpä päivittäin zumbaamassa, tanssitunnilla tai bodybumpissa. Poljen joka arkipäivä pyörällä lähemmäs 20km ja silti en iltaisin käy edes koneella, koska en halua vain istua paikallaan. Sairasta? Kyllä.

Olen yrittänyt päästä näistä ajatuksista eroon ja välillä olenkin voinut vain nauttia ja olla ajattelmatta. Kuitenkin pian ajatukset taas palaa ja tunnen olevani kotona. Tai siis ne on jo niin arkipäivää, että ilman kontrollia olen hukassa.

Palelen. Mutta se on normaalia kun puuttuu rasvakerros. Inhoan sitä kun sormet ja huulet alkaa sinertää kylmyydestä. Samaan aikaan kuitenkin rakastan sitä, että tiedän syöneeni tarpeeksi vähän.

En ole ihan niin negatiivinen, mitä tästä valitustekstistä ehkä saa ymmärtää. Mutta pakko purkaa jonnekin tätä kun en kenelle vaan voi mennä selittämään, ei he ymmärtäisi. Harva ymmärtää miltä musta tuntuu. Onneksi kuitenkin jokaisessa päivässä on myös niitä ilon hetkiä, kuten tanssitunnin jälkeen. Olo on sanoinkuvaamattoman ihana. Olen iloinen ja kaikki on hyvin. Hetken.

En tiedä miten tästä eteenpäin. Päivä kerrallaan ja yritän pitää ystävistäni kiinni. Jaksamisia kaikille ja ei haittaa vaikka kukaan ei tätä edes olisi jaksanut lukea kokonaan.. ainakin voin itse joskus palata ajatuksiini ja katsoa mihin suuntaan ollaan menty.

-Alisa Jasmina

Heinäkuun lauantai

Tähän mennessä lämpimin kesä suomessa mun elämäni aikana, mahtavaa!!
Rakastan tuota aurinkoa ja lämpöä, vaikka yöllä hikoilenkin sängyssä ja ähkin kun en saa unta... ei se edes haittaisi jos ei tarvitsisi päiviä istua vielä töissäkin, mutta kestän senkin. Enää kolme viikkoa ja sitten taas kouluun. Loman aikana oon ehtiny käymään ulkomaillakin pyörähtämässä. Voin kertoa, että oon tuntenu itteni jopa eläväksi! Love my friends <3

Mä aion parantua. En aio ahdistua vaikka syömiset ei olisikaan niin 'hyvin' kuin haluaisin. Mä en oikeesti halua enää edes laihtua.. koska kohta oon samanlainen luuranko kun yks työpaikallani. Mulle on huomauteltu kuinka vähän muka syön safkiksella ja tauoillakaan en koske niihin tarjolla oleviin pulliin. En vaan pysty syömään enempää siellä. Tuun jo täyteen siitä kun nään kaikki muut ahmimassa niitä kaksin käsin. mutta mä pelkään, että seuraavaks mä oon puheenaiheena kun en oo paikalla.. Viimesimpänä päivänä siellä on jaaritltu kuinka tämä yksi on vaan 'luut ja räkää välissä'. En halua. en halua. Joten nyt tosissani aion syödä enemmän.

Käyn kuitenkin lähes joka päivä zumbaamassa (3-5 kertaa vkossa) ja arkipäivisin poljen töihin ja takas (n.13km yhteensä), joten miten mä edes oon pärjänny alle 1000kcal päivässä? En todellakaan tiä. Mut nyt se alkaa näkyä... luut törröttää jo vähä ikävästi jaloissa. Haluun mielummin lihaksikkaamat jalat joten tolla liikunnanmäärällä kaiken pitäis muuttua lihakseksi, eikö ? :)

Hyvää kesää kaikki ihanaiset ! <3 oli ihana kuulla , että kaikki ainakaan ei ollut mua unohtanut. Ja anteeksi sekava teksti.. vähän heikko olo tälläkin hetkellä ja mietin jos menisin syömään, oikeesti.

Kesäloma

hei kaikki!
Ootte jo varmaan unohtanu mut, mutta mä en oo teitä. Oon miettiny mitähän teille kuuluu, mutta oon koittanu pysyä erossa tästä kaikesta ja selvittää omaa päätäni.
En oo kyllä onnistunu, en tiedä mitä haluan.

Välttelen vaakaa, mutta uskon painavani n.56kg. Ei mun pitäny laihuttaa ees tähän asti? No mut en osaa vieläkää lopettaa.

Koko kesän oon ollu töissä ja jatkan siihen asti, että koulu taas alkaa. Liikun aina töiden jälkeen ja oon ihan poikki koko aika. Välillä saatan syödä enemmän , koska muka tajuan etten haluu muutttua luurangoksi ja jos jatkan samalla tavalla niin muutun ennenkuin tajuan, mutta ei. Silloin tulee aina kamala ahdistus niinkuin tälläkin hetkellä. Pakko kai lähteä vaan lenkille vaikka tänään piti olla tän viikon ainoa lepopäivä. :( tyhmä mikä tyhmä.

Keskiviikko

Tänään on ollu mahtava päivä! Ei normaali koulupäivää ja erittäin epänormaali suomen sääki... TUO AURINKO JA LÄMPÖ.

Rakastan lämpöä.

Kuitenkin mun kroppa on nykyään aina kylmä. Onko teillä sama?

Tänäänkin oltiin pihalla ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Toiset ottaa pitkähihaisia pois.. mä olen takki päällä ja sormikkaat kädessä . Mulla oli oikeestaan sopiva ja toiset pakahtu kuumuudesta. Loppujen lopuks frendi kysy 'Eiks sulla oo hirveen kuuma ku sulla on noin paljon päällä!' Totesin vaan, että; 'Ei. Mulla on itseasiassa vähän kylmä, kokeile mun sormia...' otin sormikkaat pois ja muut ihmetteli miten mun sormet oli jääkylmät. Ja ihmettelin kyllä itekin. Hate it.

Vaikka kuinka syön, oikeesti oon lisänny syömisiä.. niin tuntuu että olen entistä enemmän jäässä :s en yksinkertaisesti ymmärrä.

Mutta en masistele. Kesä tulee ja tuo aurinko lämmittää edes vähän, jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti! Mahtavaa :)

Huomenna vietetään lomapäivää grillaillen ja minähän en ahdistu. En ahdistu. En ahdistu.

Monday

Yksi lukija on lähtenyt :( Oonko niin tylsä.
Mutta te kymmenen olette erittäin tärkeitä, oikeesti. Kiitos!

Eilen leikin siskon pojan kanssa.. 'Sun sormet on ihan kylmät'. Niiin ja itseasiassa koko kroppakin. Vaikka kuinka syön niin silti palelen. :s

Mielialat on tänään heitelly ääripäissä. Aamulla teki mieli itkeä, ja raivota. En yksinkertaisesti jaksanut. Koululiikunta kuitenkin piristi, sillä meillä oli afrotanssia. Hauskaa oikeesti :D:D kaikki pomppii niin tyhmän näköisesti ettei voi muuta kuin nauraa.

Koulun jälkeen tulin kotiin ja ei pitänyt tulla edes koneelle. (Anteeksi muuten, että en ole kauheesti ehtinyt kirjoitella ja en ehdi kyllä nyt tulevaisuudessakaan hyvin...) Mun pitäis lukea kirja huomiseksi. Lähes 300 sivua jäljellä, enkä jaksa edes yrittää. Luuseri.

Nyt yritän mennä tekemään muita läksyjä. (Eli okeesti pohdin pääni puhki, että pompinko hullunlailla salkkareiden aikana vai en. Tunnen itseni luuseriksi jos en pompi, mutta haluaisin tästä noidankehästä eroon.... en ole anorektikko ja haluan eroon tuollaisistta pakkotoiminnoista.)

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ! (:

There's a thin line 'tween the dark side and the light side

Ihana kuulla, että teillekin kuuluu hyvää (tai ees ihan ok). Tänään aamulla nukuin pommiin, enkä ehtinyt keittää kahvia. Olin jossain ihme tilassa koko koulupäivän, en oikee heränny missään vaiheessa. Yhteiskuntaopin tunnilla kesken videon silmät vaan painu kiinni. Mutta ei se mtn, koulun jälkeen kävin hoitamassa yhden asian. Oon pari viikkoa ollu paineissa yhdestä aiheesta ja tänään se selvisi paremmin kun oisin osannu kuvitella. Oon älyttömän helpottunut.

Ja siitä lähtien päivä vaan parantunut!! Poljin kotiin ja sain vihdoinkin kahvia. Miten mä oon ennen pärjännyt ees ilman sitä? Viideltä lähin sitte zumbaamaan. En oo moneen päivään pystyny oikeen liikkumaan, koska sunnuntaina onnistuin telomaan jalkani. Oli niin ihana fiilis kun pääs kunnolla irrottelemaan :) ah.

Viikonlopun suunitelmista en vielä tiedä... ainut, että huomenna on luvassa kaksi zumbatuntia (koulussa ja illalla toinen) ja lauantaina mahdollisesti myös yhdelle zumbatunnille. Miten niin oon hulluna siihen lajiin? Yritän tehdä siitä postauksen tässä lähiaikoina, en vaan kauheesti oo ehtiny koneella olemaan. Kauhulla odotan äitienpäivää ja kahvihetkiä :/ Mutta onneks mulla on tää herkkulakko mihin voin aina vedota! Jaksamisia kaikille, kesä tulee ja aurino paistaa <3

Tiistai

Viime viikonloppu meni päin persettä. Kolmen päivän ahmiminen!
Nyt onneksi olen saanut taas hieman itsekuria takaisin. Eilen meni aamupäivä paastoten, mutta illalla porukoiden kanssa oli pakko syödä. Tänään sitten syönyt jo normaaliruokatymin mukaan. Paluu tuttuun ja turvalliseen, jees (:

Oon päättäny lopettaa tän masistelun, koitan miettiä positiivisesti. Sillain jos jaksais vähä paremmin :)

Oon muuten ihan koukussa tuohon supersize vs superskinny sarjaan (dieetit vaihtoon). Youtubesta oon tän ja eilisen päivän aikana kattellu niitä jaksoja ja ehkä vähän ruvennu tajuumaan, että ei tarvi ihan niin tarkkaan kattoa mitä syö. En mä kuole jos en tiä jokasen annoksen kaloreita. Ja vaikka kalorit nousee päivässä yli 1000, se taitaa olla vaan hyvä juttu...... tai en mä tiä. Toivottavasti ainakin.

Mitä teille kuuluu ?

Sunnuntaiahdistus

Hei. Olen turvonnut. Olen porsas. Olen kuvottava. Olen läski.



Vappuna tuli syötyä varmasti enemmän kuin tavallisesti syön edes viikon aikana. Perjantaina SEKÄ lauantaina. Hyii. Olisi pysynyt edes yhdessä päivässä. Päätin, että en aio ahdistua. Söin kaikkea paskaa (patonkia, juustoa, suolakeksejä, viinirypäleitä jne).

Mun mahalaukku on vennynyt aivan valtavasti ja maha pömpöttää, ei hyvä sillä tänään oon menossa shoppailemaan.. noo taidan ostaa sovittamatta farkkulegginsit (farkkuja en pysty). Tarviin kuitenkin uudet housut, koska kaikki farkut on mulle aivan liian isot nykyään (justhan mä ostin ne?? o_O) ne roikkuu päällä, ei enää sillai kivasti vähä löysästi.. vaan liikaa.

Söin koko ajan nuo kaksi päivää, vaikka mulla oli monta kertaa eilenkin maha kipeä ja huono olo siitä ruokamäärästä. Ei niinkään ahdistanut, bloggasin sen ajatuksen päästäni jotenkin ouodosti(?). Mutta kun sisälleni ei oikeesti mahtunut mitään ja silti söin. Tyhmä vai tyhmä?

Päätin, että syön itseni aivan ähkyyn, oikeesti oksennuksen partaalle.. niin sitten ei pitkään aikaan tee edes mieli syödä niin paljon kun mietin sitä kuvottavaa oloa. Tämän viikon otan sitten erittäin tarkasti, en syö ollenkaa ruokia jotka saattaa johtaa suurempiin määriin (ei ihan ahmimiseen, mutta santsaamimseen kuitenkin). Eli kiellettyjä on lisäksi ehdottomasti leipä, viinirypäleet, murot.

Vaalle en aio mennä kun aikaisintaan perjantaina. En suoraan sanoen halua tietää paljon se nousi ahmimisteni johdosta. Haluan vain niistä eroon, ilman, että tiedän tarkkoja summia. Uskon kuitenkin että kalorit pysy alle 5000 yhteensä, joten saan ne pois aika nopeasti vähentämällä syömisiä nyt vain radikaalisti.

Jottei teksti kertoisi vain ruuasta, niin kerron lyhyesti vapustani. Perjantaina näin ystäviä stadissa. Käytiin pyörähtämässä kaivarissakin, mutta se oli järkyttävä teinihelvetti. Enkä suoraan sanoen ymmärrä miksi sinne täytyy mennä ryyppäämään jos on niin kylmä ja huono sääkin? No menin sitten ystävälleni yöksi.

Lauantaina juuri heränneen, turvonneena tankkerina sain kuunnella ystäväni äidiltä kuinka olen kuihtunut ja päläpälä. Anteeksi, mutta en olisi ollenkaan jaksanut kuunnella koska tunsin kuinka mahani oli turvonnut kuin ilmalaiva. Saarnan jälkeen olikin vuorossa ruokailu, jossa hän selkeästi tarkkaili syömisiäni. Ahdistus. Oikeesti kamalin ruokailuhetki pitkään aikaan, mutta selvisin hengissä! Ruokailun jälkeen hengasin vielä jonkin aikaa ystäväni kanssa ja lähdin kotia kohti. Illalla lähdin vielä siskolleni viettämään iltaa (lue: syömään ja juomaan).

Tuli ehkä vähän sekavaa tekstiä, mutta vappu on vappu ja silloin ollaan sekasin, eikö. Heh. Mutta miten teihän vappu meni? Viikon jälkeen kun toivottavasti olen taas lähempänä 59kg yritän sitten lisätä syömisiä normaalimmiksi. :) Wish me luck.

Vappuaatto

Nopea aamupostaus. Aikaa olisi ollut enemmänkin, mutta netti katkesi.. Olisin myös voinut nukkua pidempään, mutta nykyään se ei ole enää helppoa. Kenellkään hyviä neuvoja? Koska olen usein kuitenkin väsynyt, mutta en vain saa unta.

Tänään aamulla paino oli 59,4kg.. eli noussut hieman. Söin eilen kuin porsas..... mutta en masennu. Tänä viikonloppuna aion todellakin pitää hauskaa. Pääsen viettämään laatuaikaa erään ihanan ystävän kanssa, jota en ole vähään aikaan edes nähnyt. Samalla nään myös muita ihanuuksia. Awesome!! Wish me luck, etten ahdistu. Aion onnistua.

Keskiviikko

Kirjoitin eräällä foorumilla .. ja ajattelin, että senhän voisi julkaista täälläkin. Edelleen olen hukassa.

Kyllä, itselläni se on ainakin tällä hetkellä sitä, että en tiedä mitä olen ja mitä haluan olla. Olen nimittäin saavuttanut tässä lähiaikoina ensimmäisen tavoitepainoni, ja en tiedä haluanko jatkaa eteenpäin.... Toisaalta en osaa päästää näistä tavoista eroonkaan.

Se, että jokaiseen asiaan ei pysty itse vaikuttamaan. Itseasiassa kun tuntuu, että kaikki kusee ympärillä, niin itsekuri on avainsana minulle. Vaikka kaikki kaatuis, niin yhteen asiaan voisin olla edes tyytyväinen... syömiseeni. Siitä päätän tasan minä itse, eikä kukaan muu.

Anteeksi, että en ole paljoa kirjoitellut, koitan vain tällä hetkellä selvittää päätäni. Huomenna ehkä enemmän.. tai viimeistään ensiviikolla. Jakselkaa odottaa ja viettäkää hauska vappu! Itsekin yritän..

Sunnuntai

En tiedä mitä ajatella.
Söin eilen paljon, oikeesti älyttömän paljon. Voisin vaikka listata kaiken, joku järkevämpi saa sitten yrittää päätellä paljon tuli kaloreita, itse en jaksa miettiä kuin niistä mitä varmasti tiedän.
Aamupuuro ja muki kahvia (alle 150kcal)
Lounaaksi kolme grillattua kevytnakkia & salaattia (n.200kcal?)
Välipalaksi viili+mehukeitto (100kcal)
Päiväruoaksi 6 palaa itse tehtyä pizzaa. (pellillinen=16palaa) En todellakaan ymmärrä miten pystyin ahtaamaan sisälleni edes noin paljon... olo oli kuin virtahevolla syötyäni. Hyvä, että pystyin kävelemään omaan huoneeseeni.
Illalla söin vielä kaksi porkkanaa ja omenan. Ajattelin, että olo tulis kevyemmäksi jos vähän söis vielä jotain noiden pizzojen jäkeen, mutta tälläkin hetkellä (klo 10 aamulla) olen aika täynnä. Kohta kuitenkin ois tarkoitus mennä syömään aamupalaa.

Kyllä mä eilen liikuinki, ettei ihan vaan syömiseksi mennyt. Kävin meinaan zumbaamassa (teen tästä blogimerkinnän kunhan vain kerkeän!! Odottakaa rakkaani :)) ja lisäksi poljin pyörällä n.15km !

Ettei tää blogi menis pelkästään ruokien kyttäämiseksi (ja jotta saisin itsekin muuta ajateltavaa) niin ajattelin kirjoittaa nukkumisesta. Miten te nukutte?

Itselläni ei ennen ollut minkäänlaisia ongelmia nukkumisessa. Nukahdin helposti ihan missä vain, jopa bussissa yleensä otin puolen tunnin päiväunet. Nykyään väsyttää paljon (energiavaje.. i know), mutta silti nukahtamiseen saattaa mennä yli tunti illalla. Pyörin pyörin ja pyörin. Lopulta toivottavasti nukahdan. Yöllä kuitenkin herään useita kertoja ja katselen kelloa monta kertaa ennenkuin nukahdan uudestaan. Kamalaa. Nukun siis nykyään tosi katkonaisesti. :/ Onko teillä jotain vinkkejä?? Lisäksi viikonloppuisin ennen nukuin helposti pitkään heräämättä kertaakaan. Nykyään on saavutus nukkua yhdeksään asti. Ja siltikin arkipäivisin ei millään jaksaisi nousta seitsemältä, jotta ehtii kouluun.

Hmm. Saakohan tästä tekstistä edes selvää. Anteeksi, en jaksa tarkistaa ja lukea uudestaan. Sillä lähden nyt aamupalalle.... yritän vielä ainakin tänään syödä sen kummemmin miettimättä ja jos paino ei nouse niin yritän jatkossakin.

Vastauksia edelliseen postaukseen, rakastan sitä kun joku kommentoi ja tiedän, että on lukenut merkintäni!! Kiitos siitä erittäin paljon <3

eveliina: Noin neljässä kuukaudessa. Aloitin kunnolla laihduttamaan vuoden alussa (karkkilakko tammikuun alussa, herkkulakko helmikuun alussa jne.) ja nyt on siis yli 10kg lähtenyt.

Appelsiini: Kiitos!! Varsinkin sinun sanasi merkitsee erittäin paljon <3 Annat voimia jaksaa tätä paskaa. Mutta jouduin kuitenkin kieltäytymään avusta. En koe olevani niiiin sairas, että tarvitsisin apua ja en pystyisi itse selviämään. Ainakaan vielä. Niin ja miten voi olla mahdollista, että paino vielä laskisi kun rupee syömään enemmän? Olen aina kuvitellut, että tässä vaiheessa muutama kilo tulee pakostakin takaisin. Outoa.

ARGH ! osa tekstistä katosi ja jouduin kirjottamaan useampaan kertaan.

Sekaisin ?

appelsiini: (vastaan nyt tässä kommentiisi, jotta sinä ja muut joita ehkä kiinnostaa huomaa)
En tiedä minkä takia, mutta jotenkin mun silmät on yhtäkkiä auennu ja mua on ruvennut jopa pelottamaan tää touhu. Liikun joka päivä.. vaikka tiedän, että lepopäivät ois tärkeitä. Syön jatkuvasti alle kulutukseni ja tämän takia mulla on aina kylmä ja heikottaa.

Söin eilen paljon, silti aamulla painoin tänään vielä vähemmän? meinaan 59,1kg. Lisäksi olen tänään syönyt jo erittäin paljon ja puolen tunnin kuluttua alamme isän kanssa tehdä pizzaa. Ja kyllä vain, itse ehdotin pizzaa ja aion syödä hyvällä omalla tunnolla.

Taistelen oikeesti sitä vastaan, että söisin hyvällä omalla tunnolla. Kuitenkin heti syömisen jälkeen, kun olo on täysinäinen tulee ahdistus. :s mutta nyt yritän taistella sitä vastaan!! En haluu kuihtuu olemattomiin.

Herkkuja (leivonnaisia, karkkia, sipsiä, jäätelöä jne.) en kuitenkaan ala syömään, koska pelkään kuollakseni menettäväni kontrollin ja paisuvani hetkessä takaisin vanhoihin mittoihin ja vielä ylikin.

Of course it's hard. If it was easy then everybody would do it.

Eilen aamupaino 59,3kg !! Mitä mitä mitä, painoin kilon vähemmän kuin kuvittelin.
Tämä tarkoittaa, että olen saavuttanut ensimmäisen tavoitteeni. Kyllä vain. En olisi uskonut aloittaessani (päälle 10kg painavampana), että päätyisin tähän kokoon, ainakaan näin pian.
Nyt on niin voittajafiilis! :) Lopullinen tavoitteeni on 57kg.....

Olen jo koittanut alkaa syömään enemmän nyt kun pääsin ensimmäiseen tavoitteeseeni, koska minulla ei ole kiirettä päästä tuohon 57kg. Eikä välttämättä edes tarvetta päästä siihen ollenkaan. Tällä hetkellä olen tyytyväinen kun katson peiliin, ei näy löysää. Iso osa painostani on lihaksia ja kiinteää, joten se ei haittaa. En ole koskaan halunnutkaan tikuksi.

Ongelmana tässä on se, että olen aivan hukassa, paljonko päivässä pitäisi syödä ettei paino laskisi? Tuntuu, että nyttenkin syön luvattoman paljon.. ja silti vain lukemat pienenee. Nyt joku järkevä, voisi kertoa esimerkkipäivän hyvästä syömisestä, niin että paino pysyisi samana. (Ja muistuttaisin, että en syö herkkuja.. joten niitä ei kannata listalle laittaa :))

This is not really me
You're an angel not asking who I am
You understand
That is not really you
You look at me as if I'm something more
Well dream on

Welcome to my life
You see it is not easy
But I'm doing all right
Welcome to my dream
It's the only one who needs me
And stays right by my side

ps. tuo kuva.. näyttäisinpä tuolta! Olen ihastunut farkkushortseihin ja kesällä haluaisin päästä käyttämään niitä yhtä hyvän näköisesti ! :)